Täytetty eläin -arvokas näyte, taideteos vai groteski inhotus?

”Ottakaa se koira pois, eläinrääkkäystä!”

Näin oli kirjoitettu liitutaululle perusnäyttelymme seinällä alkuviikosta, kun menin sulkemaan näyttelyä. Myös vaihtuvien näyttelyiden vieraskirja toisti samaa viestiä, sillä lisäyksellä että koira loukkaa eläinrakkaiden ihmisten tunteita.

 

Tunteita kuumentanut täytetty koira, Pali, istuu näyttelysalimme takaosassa. Sen yläpuolella samassa vitriinissä on täytetty lemmikkikissa. Kumpikin on tullut meille lahjoituksina ja ne on täytetty omistajiensa toivomuksesta.

 

Täytetyt eläimet herättävät monenlaisia tunteita. Osasta ne ovat kiehtovia ja saavat mielikuvituksen liikkeelle. Osa tarkastelee niitä tieteellisinä näytteinä ja oppimisen välineinä. Joku katsoo täyttöä itsessään työsuorituksena ja sinä vaativana taiteenlajina, jota se edustaa. Osaa täytetyt eläimet karmivat tai suorastaan inhottavat.

IMG_4145
Tämän täytetyn mäyrän voi löytää nykyisin näyttelysalistamme.

Vaikka työskentely luontomuseolla totuttaa silmän näkemään kuolleita eläimiä ympärillä osana arkea, ne eivät ainakaan itselleni ole koskaan lakanneet olemasta oikeita eläimiä. Kukin niistä kantaa mukanaan edelleen menneisyyttään ja tarinaansa. Ne myös herättävät paljon ajatuksia, tunteita ja kysymyksiä. Tavallisin kysymys, johon vastaan tiskillä palvellessani onkin, ovatko nämä eläimet kaikki oikeita ja miksi ne eivät nyt enää liiku. Eläimet saavat etenkin lapset pohtimaan ja kysymään monia hyviä kysymyksiä, jotka pakottavat aikuisenkin raapimaan päätään hieman hämillään.

 

Täytetyt eläimet ovat meille museoesineitä sekä samalla tieteellisiä näytteitä. Niiden merkityskään ei ole täysin yksiselitteinen. Ne toimivat ennen kaikkea opetuksellisena välineenä, kun opetellaan tunnistamaan eri lajien piirteitä tai kun tarkastellaan dioraamojen pysähtyneitä kuvauksia luonnosta. Niillä on historiaa ja tarinoita, jotka kertovat välillä meistä ihmisistä enemmän kuin eläimistä itsestään – Poika-karhu salissamme vietti koko ikänsä vankeudessa, ja nuori hirvenvasa kuoli ihmisten mielivaltaiseen julmuuteen. Ihmisestä ja ajasta kertoo myös tapa, jolla näyte on täytetty. Menneinä vuosikymmeninä esimerkiksi konservaattorien tapa esittää petoja on kokenut suuren muutoksen. Joskus näytteet toimivat tutkijoiden, välillä taiteilijoiden apuna.

Näiden näytteiden keruuseen ja tallentamiseen liittyy yhtä aikaa lainopillista sekä moraalista vastuuta.

Eettisesti meille on luonnonsuojeluyhdistyksenä äärimmäisen tärkeää, että yhtään näytteillä olevaa eläintä ei ole surmattu sitä varten, että se olisi saatu osaksi kokoelmiamme tai näyttelyämme. Salissa ja kokoelmatiloissa olevilla lajeilla onkin lukuisia tarinoita: osa niistä on metsästetty, osa on törmännyt auton kanssa tai lentänyt ikkunaan, osa on löytynyt kuolleena maasta ja jonkin on kissa tuonut omistajansa kotipihalle. Osa eliöistä on tuiki tavallisia, osa harvinaisia ja uhanalaisia. Kullakin niistä on oma arvonsa ja merkityksensä. Tärkeää onkin, että niitä kohdellaan edelleen esineinäkin kunnioittavasti ja käsitellään varoen.

Täytetyt eläimet päätyvät meille monia eri reittejä: Niitä saadaan muilta museoilta, kouluilta sekä yksityishenkilöiltä, kuten perikunnilta. Lisäksi meille tuodaan kuukausittain kuolleita eläimiä museolle. Jos me tai jokin muu museo tarvitsee kyseistä lajia, pakastamme näytteen ja tarvittaessa täytätämme sen tai lähetämme sen eteenpäin.  Toisin kuin yksityishenkilöillä, meillä on museona laillinen lupa ottaa haltuumme kuolleena löydettyjä rauhoitettuja lajeja ja pitää niitä osana tutkimuskokoelmaamme tai näyttelyämme.

 

Entäpä täytetty koiramme Pali? Se saa edelleen jäädä paikoilleen herättämään ristiriitaisiakin tuntemuksia. Se on osa sen tehtävää ja saa toivon mukaan meidät pohtimaan jatkossakin suhdettamme luontoon ja elämään: Miksi toiset lajit ovat meistä tärkeämpiä kuin toiset? Miksi kuollut susi herättää niin monissa meistä erilaisia tunteita kuin kuollut koira? Mitä nämä tunteet ovat, mitä ne kertovat meistä ja arvoistamme?

 

-Annukka

Mainokset

Maaliskuun museokuulumiset

Aika on suorastaan lentänyt viimeisten kuukausien aikana! Työpäivät hujahtavat ohi ja tuntuvat loppuvan järjestään kesken. Aloitimme raivaustyöt jo loppuvuodesta, mutta vauhtiin päästiin kunnolla vasta alkuvuodesta. Loppiaisen jälkeen saliin alettiin pystyttää väliseiniä, jotka valmistuivat helmikuun puolivälissä.

Rakennusliikkeen ahkeroidessa niiden parissa me purimme vanhaa lajistopuolen näyttelyä, kävimme läpi tuhansia näytteitä ja tavaroita sekä siivosimme kokoelmatilojamme. Mitä kaikkea me matkalla löysimmekään! Töitä on siis teettänyt osaltaan sekin, minne sijoitamme kaikki ne näytteet ja esineet, jotka eivät oikeastaan kuulu enää meidän tallennusalueeseemme. Olemmekin metsästäneet esineille uusia koteja niin muista museoista kuin lähialueen yleisölle avoimista muista kokoelmista.

Tähän asti isoimmat ponnistukset ovatkin liittyneet näihin uuden näyttelymme vanhoihin osiin. Iäkkäät puuvitriinit ovat saaneet perusteellisen pesun samalla kun niiden sisältöä on pohdittu. Näytteitä on poistettu ja vaihdettu, nimilappuja uusittu ja koko näyttelyn järjestystä harkittu. Samalla näyttelyyn päätyneet esineet on käyty huolellisesti läpi ja puhdistettu kauttaaltaan. Ennen tupaten täyteen tuupatut vitriinit ovatkin keventyneet kovasti, kuten esimerkiksi alla oleva kuvapari todistaa.

Olemme saaneet asiantuntija-apua esimerkiksi Lounais-Hämeen lintuharrastajat ry:n aktiiveilta, jotka ottivat harteilleen koko lintuosastomme läpikäynnin. He puhdistivat näytteitä, asettivat ne taksonomiseen järjestykseen ja tarjosivat osaamistaan ja kokemustaan asiatiedon puolella kun me taas koetimme pohtia miten näyttely koottaisiin pedagogisesti järkevimmin.

dav
Lintunäytteiden läpikäynti vei muutaman viikon.
img_20170208_144950_797
Lintujen silmät saivat samalla huollon ja komeasti ne kirkastuivatkin!

Seuraavana askeleenamme on siirtyä rakentamaan kokonaan uuteen sisältöön liittyviä elementtejä sekä sisältöjä. Sisällöntuotanto on pääosin tehtynä ja valmiina, mutta käytännön töitä riittää vielä rutkasti. Uusi ”Suojassa”-näyttelymme näyttäisi tällä hetkellä valmistuvan aikataulunmukaisesti ja askel askeleelta edeten.

Viime lauantaina museolla vietettiin toista kertaa Eläinpäivä-tapahtumaa. Sitä varten meidän täytyi saada kaikki levällään olevat tavarat kokoon, näytteet vitriineihin ja jonkinlainen järjestys saliin. Tapahtuma sujui yhdistysten ja yksityishenkilöiden kanssa tehdyn yhteistyön summana kuin unelma. Kävijälaskurikin näytti tapahtuman lopuksi eläintenystäviä kertyneen paikalle hieman yli tuhat. Ensi vuonna uudelleen!

Museosalissa vallitsee jälleen rauha ja hiljaisuus vilkkaan viikonlopun jälkeen, mutta työt näyttelynrakentamisen parissa jatkuvat edelleen. Toivottavasti pääsemme pian jakamaan kuvia tulevan näyttelymme kokonaan uusista osista!

-Annukka

 

 

Muutoksessa

Museo sulki ovensa työteliään syksyn jälkeen 21.12. Jo tuolloin olivat vitriinit alkaneet liikuskella salissa etsiytyen pois tulevan remontin tieltä. Pian joululoman päättymisen jälkeen alkoivat suuremmatkin muutokset salin muuntautuessa

dav
Joulukuussa vitriinit siirrettiin salin laidoille

rakennustyömaaksi. Viimeiset viikot onkin kuunneltu hiomakoneen ääntä, väistelty rakennustarvikepinoja ja yllätytty päivittäin siitä, miten sali on kokenut muodonmuutoksen toinen toisensa jälkeen.

Tätä kirjoittaessani seiniä loppumaalataan ja ovenpieliä viimeistellään. Vasta sen jälkeen me pääsemme tekemään omaa osuuttamme eli rakentamaan varsinaista näyttelyä. Odotellessa olemme purkaneet nykyistä perusnäyttelyä. Käsiemme kautta on kulkenut lukemattomia näytteitä, joiden uudesta sijoituksesta on päätetty. Lisäksi näyttelykalusteita on siirretty paikasta toiseen ja tarpeettomia kalusteita on lahjoitettu eteenpäin.

Vanha lajistopuolikin on saanut oman osansa tästä mullistuksesta. Vanhoja näytteitä on läpikäyty, kaksoiskappaleita viety kokoelmatiloihin ja kaikkein huonokuntoisimpia näytteitä poistettu. Ylimääräisiä täytettyjä eläimiä on lisäksi siirretty Helsingin luonnontieteelliseen keskusmuseoon, Luomukseen. Olemme tarkistaneet näytteiden nimistöä ja vaihdamme kaikki nimilaput uusiin. Vanhat vitriinit käydään läpi puhdistaen ne ja pesten lasit.

dav
Konservaattori Netta Lempiäinen kokoamassa näytekuormaa Helsinkiin vietäväksi

Työtä riittää tehtäväksi vielä paljon. Korvaamattomana apuna ovat olleet yhdistyksen vapaaehtoiset, joiden uutterat ponnistukset ovat vieneet työtä jatkuvasti eteenpäin. Lintupuolen uuteen järjestelyyn saamme lisäksi vetoapua Lounais-Hämeen lintuharrastajat ry:n vapaaehtoisista. Ilman näitä resursseja työmme olisi koko lailla takkuisampaa ja hitaampaa. Suurkiitokset siis kaikille työtä avustaneille!

dav
Näytteiden kokoamista ja läpikäyntiä. Mistä tämä näyte on peräisin, ovatko siinä asianmukaiset löytötiedot, kuuluuko se tallennusvastuullemme?

On mielenkiintoista ja kiehtovaa nähdä, miten paperille hahmotellut tekniset piirustukset ja suunnitelmakuvat muotoutuvat hiljakseen todellisuudeksi. Mutkilta matkassa ei ole vältytty, ja muutoksiakin olemme joutuneet tekemään. Jahka väliseinät saadaan valmiiksi, pääsemme etenemään seuraavaan vaiheeseen. On jännittävä nähdä, millaiset yllätykset ja käänteet meitä siellä odottavat.

-Annukka

Uskomuksista ja eläimistä

Olemme keränneet ”Metsien sikaset, tarhojen matoset” -näyttelymme yhteydessä ylös eläinuskomuksia ja -tarinoita, joita nykypäivän ihmiset muistavat. Millaisia ovat tämän päivän eläinuskomukset vai ovatko ne painuneet unohduksiin? Kokosimme muutamia vastauksia ylös tähän asti saapuneista.

Osa uskomuksista on ollut hymyilyttävän hyväntuulisia.

Kun aurinko paistaa ja samalla näkyy sateenkaari, niin silloin ketut viettävät häitään”

Mies, 62-vuotta

Monissa toistuvat myös vanhoistakin uskomuksista tutut epäonnen ja onnettomuuden enteet, joita koetetaan myös vältellä.

Palokärjen yksinäinen huutelu pihapiirissä tarkoittaa epäonnea tai kuoleman läheisyyttä. Huutelenkin sille aina, että mene pois meidän pihalta.

Nainen, 31-vuotta

Epäonnen lisäksi entisten aikojen tapaan myös onnen enteet otettiin avosylin vastaan.

Kuukkeli on jätkän onnenlintu (vaeltajan, kullankaivajan).. Jos se seuraa sinua joka päivä vaelluksellasi…muista aina ruokkia ensimmäiseksi…se on mukava matkakumppani… Viime syksynä laavulla pyöreät vuodet vain kuukkeli seuranain”

Mies

Monissa uskomuksissa myös toistuvat erilaiset tavat ennustaa onnettomuuksien ja onnen lisäksi myös muita tulevia tapahtumia, kuten säätä tai saalista.

Jos metso tulee pihaan, se tietää kuolemaa. Jos kaakkuri lentää järveltä lampien suuntaan ja rotkottaa, tulee huono sää. Kyllä närhi ajussa olevan jäniksen passimiehelle paljastaa. Kun lehti lankiaa, muuta kalaa ei tule kuin särkiä. Kun kuivi pyrryyttää tulee takatalvi. Kuutamo tuulashauen arkiinnuttaa.

Mies, 52-vuotta

Monet olivat myös pohtineet, mitä eläinuskomukset heille merkitsevät nykypäivänä.

Eläintarinat ja uskomukset , sananparret ovat aina olleet osa elämääni. Ne ovat kokemusten kautta muotoutuneita kansan viisauksia. Haluan niihin uskoa, oli niille tieteellistä pohjaa , luonnollinen selitus tai ei. Ainakin ne kytkevät ihmisen ja luonnon. Antavat maallikkoselityksen. Herättävät mielenkiinnon.

Mies, 52-vuotta

Tarinoiden keruuseen voi osallistia täyttämällä lomakkeen täällä. Sitä saa myös ehdottomasti jakaa eteenpäin! Täyttäminen vie noin 10-15 minuuttia. Vastaukset tullaan tallentamaan ja niitä jaetaan näyttelyn ajan itse näyttelyssä sekä myös museomme sosiaalisessa mediassa.

Kiitoksia kaikille tähän mennessä tarinansa jakaneille!

-Annukka