Täytetty eläin -arvokas näyte, taideteos vai groteski inhotus?

”Ottakaa se koira pois, eläinrääkkäystä!”

Näin oli kirjoitettu liitutaululle perusnäyttelymme seinällä alkuviikosta, kun menin sulkemaan näyttelyä. Myös vaihtuvien näyttelyiden vieraskirja toisti samaa viestiä, sillä lisäyksellä että koira loukkaa eläinrakkaiden ihmisten tunteita.

 

Tunteita kuumentanut täytetty koira, Pali, istuu näyttelysalimme takaosassa. Sen yläpuolella samassa vitriinissä on täytetty lemmikkikissa. Kumpikin on tullut meille lahjoituksina ja ne on täytetty omistajiensa toivomuksesta.

 

Täytetyt eläimet herättävät monenlaisia tunteita. Osasta ne ovat kiehtovia ja saavat mielikuvituksen liikkeelle. Osa tarkastelee niitä tieteellisinä näytteinä ja oppimisen välineinä. Joku katsoo täyttöä itsessään työsuorituksena ja sinä vaativana taiteenlajina, jota se edustaa. Osaa täytetyt eläimet karmivat tai suorastaan inhottavat.

IMG_4145
Tämän täytetyn mäyrän voi löytää nykyisin näyttelysalistamme.

Vaikka työskentely luontomuseolla totuttaa silmän näkemään kuolleita eläimiä ympärillä osana arkea, ne eivät ainakaan itselleni ole koskaan lakanneet olemasta oikeita eläimiä. Kukin niistä kantaa mukanaan edelleen menneisyyttään ja tarinaansa. Ne myös herättävät paljon ajatuksia, tunteita ja kysymyksiä. Tavallisin kysymys, johon vastaan tiskillä palvellessani onkin, ovatko nämä eläimet kaikki oikeita ja miksi ne eivät nyt enää liiku. Eläimet saavat etenkin lapset pohtimaan ja kysymään monia hyviä kysymyksiä, jotka pakottavat aikuisenkin raapimaan päätään hieman hämillään.

 

Täytetyt eläimet ovat meille museoesineitä sekä samalla tieteellisiä näytteitä. Niiden merkityskään ei ole täysin yksiselitteinen. Ne toimivat ennen kaikkea opetuksellisena välineenä, kun opetellaan tunnistamaan eri lajien piirteitä tai kun tarkastellaan dioraamojen pysähtyneitä kuvauksia luonnosta. Niillä on historiaa ja tarinoita, jotka kertovat välillä meistä ihmisistä enemmän kuin eläimistä itsestään – Poika-karhu salissamme vietti koko ikänsä vankeudessa, ja nuori hirvenvasa kuoli ihmisten mielivaltaiseen julmuuteen. Ihmisestä ja ajasta kertoo myös tapa, jolla näyte on täytetty. Menneinä vuosikymmeninä esimerkiksi konservaattorien tapa esittää petoja on kokenut suuren muutoksen. Joskus näytteet toimivat tutkijoiden, välillä taiteilijoiden apuna.

Näiden näytteiden keruuseen ja tallentamiseen liittyy yhtä aikaa lainopillista sekä moraalista vastuuta.

Eettisesti meille on luonnonsuojeluyhdistyksenä äärimmäisen tärkeää, että yhtään näytteillä olevaa eläintä ei ole surmattu sitä varten, että se olisi saatu osaksi kokoelmiamme tai näyttelyämme. Salissa ja kokoelmatiloissa olevilla lajeilla onkin lukuisia tarinoita: osa niistä on metsästetty, osa on törmännyt auton kanssa tai lentänyt ikkunaan, osa on löytynyt kuolleena maasta ja jonkin on kissa tuonut omistajansa kotipihalle. Osa eliöistä on tuiki tavallisia, osa harvinaisia ja uhanalaisia. Kullakin niistä on oma arvonsa ja merkityksensä. Tärkeää onkin, että niitä kohdellaan edelleen esineinäkin kunnioittavasti ja käsitellään varoen.

Täytetyt eläimet päätyvät meille monia eri reittejä: Niitä saadaan muilta museoilta, kouluilta sekä yksityishenkilöiltä, kuten perikunnilta. Lisäksi meille tuodaan kuukausittain kuolleita eläimiä museolle. Jos me tai jokin muu museo tarvitsee kyseistä lajia, pakastamme näytteen ja tarvittaessa täytätämme sen tai lähetämme sen eteenpäin.  Toisin kuin yksityishenkilöillä, meillä on museona laillinen lupa ottaa haltuumme kuolleena löydettyjä rauhoitettuja lajeja ja pitää niitä osana tutkimuskokoelmaamme tai näyttelyämme.

 

Entäpä täytetty koiramme Pali? Se saa edelleen jäädä paikoilleen herättämään ristiriitaisiakin tuntemuksia. Se on osa sen tehtävää ja saa toivon mukaan meidät pohtimaan jatkossakin suhdettamme luontoon ja elämään: Miksi toiset lajit ovat meistä tärkeämpiä kuin toiset? Miksi kuollut susi herättää niin monissa meistä erilaisia tunteita kuin kuollut koira? Mitä nämä tunteet ovat, mitä ne kertovat meistä ja arvoistamme?

 

-Annukka

Mainokset

Kesätyöläisen kuulumisia

Moi!

Täällä kirjoittelee Fanny.  Aloitan syksyllä 9. luokan Forssan Keskuskoulussa ja olen nyt täällä museolla kesätöissä.  Aloitin täällä siis tiistaina 20.6 ja olen töissä lauantaihin 1.7 asti.

Olen tutustunut museon tilohin, käytäntöihin ja näyttelyihin. Museossa on tällä hetkellä kaksi pysyvää näyttelyä sekä yksi vaihtuva. Toinen pysyvistä on Hämeen helmiä – lajistonäyttely, jossa esitellään Lounais-Hämeen hyönteisiä, lintuja, nisäkkäitä ja kaloja.  Suojassa on teemanäyttely, joka kertoo Lounais-Hämeen luonnonsuojelusta ja suojelutyön tarinan sen alkuajoista aina nykypäivään asti.

Tämän työjaksoni aikana tulen muun muassa päivittelemään museon Instagramia sekä Facebookkia ja mahdollisesti tulen kirjoittamaan tänne blogiin vielä jotain. Lisäksi tulen  suunnittelemaan näyttelyihin liittyviä tehtäviä erityisesti lapsille suunnattuna.

Vaikka olenkin ollut museolla vasta muutaman päivän, olen viihtynyt täällä erittäin hyvin. Uskon, että loppu työjaksoni tulee olemaan onnistunut.

Hyvää kesää kaikille!

Terveisin Fanny

Kevään korvilla

davKevät on tehnyt tuloaan näillekin nurkille jo tovin välillä voitonriemuisesti marssien, välillä arkana pakoillen. Tänään saatiinkin herätä täällä Forssassa lumisateen keskellä. Museosalissa on kuitenkin riittänyt tohinaa ja kuumeista valmistelua, sillä päivät avajaisiin kuluvat koko ajan harvemmiksi. Vasarat ovat paukkuneet, maalitelat suihkineet ja innokkaat työläiset vuoroin riemuinneet, vuoroin tuskailleet.

Tällä hetkellä olemme saaneet pääasiallisesti kaiken vanhalla lajistopuolella kuntoon. Vitriinit on pesty, näytteet puhdistettu, esillä olevia yksilöitä valikoitu ja kaikki ylimäädavräinen viety kokoelmatiloihin. Samaan aikaan olemme ottaneet paljon askeleita uuden Suojassa -näyttelyn saralla. Suurin osa työstä on kuitenkin tehty vielä tähän asti tietokoneen näytöllä, piirtopöydällä sekä suunnittelun puolella. Ehkä juuri siksi tuntuukin, että viime viikkoina näyttely olisi edennyt suorastaan harppoen, kun pitkän suunnittelutyön tulokset alkavat hiljakseen konkretisoitua varsinaiseksi näyttelyksi.

 

Viime päivät salissa ovat erityishuomiota saaneet dioraamat, joita uuteen näyttelyyn rakentuu kaksi. Metsäluontoa esittelevä pikkudioraama sai taustakuvansa sekä Tarjan taitavissa käsissä jo hieman sisältöäkin. Suuri määrä huolella kerättyjä ja kuivattuja oksia, sammalia ja käpyjä asettui hissukseen dioraaman maisemaan. Työ vaatii vielä viimeistelyä, mutta melko pitkälle on jo päästy, kuten alla olevista kuvistakin näkee. Seuraavaksi vuorossa on kaupunkidioraaman rakennustyö. Sen valmistuksessa auttavat pieneltä osaltaan myös Forssan kuvataidekoulun oppilaat.

 

Saimme taloon ensimmäiset suurkuvatulosteet eri käyttötarkoituksiin viikko sitten. Niiden avulla haimme tuntumaa painojälkeen sekä materiaaleihin nähdäksemme, miten ne toimisivat lopullisessa sijoituksessaan salissa. Tulosteilla on hurjan iso merkitys siihen, miltä sali ja näyttely lopulta tulevat näyttämään. Niiden testaaminen ja asennus ovatkin muuttaneet museota jo nyt paljon.

Kuun loppupäässä on painotuotteiden lopullinen deadline eli nyt meillä pitää kiirettä, kun viimeistelemme opastekstejä, valikoimme kuvia ja työstämme tiedostoja juuri oikeanlaisiksi. Toukokuussa kaikkien painotuotteiden saavuttua Suojassa alkaa muokkautua lopulliseen muotoonsa. Kun saamme kaikki tarvittavat osaset, jäljelle jää kokoaminen ja hienosäätö.

Työt täällä edistyvät siis koko ajan ja olemme iloisia sekä innostuneita siitä, miten museo muokkautuu kohti uutta muotoaan. Toki matka ei ole ollut mitenkään suoraviivainen ja ongelmaton, päinvastoin. Monet suunnitelmat ovat muuttuneet, kun olemme huomanneet ne toimimattomiksi tai keksineet jonkin uudenlaisen tavan ratkaista asiat.

Olemme lisäksi todella kiitollisia kaikille niille yksittäisille ihmisille, yhteisöille ja yrityksille, jotka ovat ojentaneet meille auttavan kätensä matkallamme. Etenkään vapaaehtoisten ja talkoolaisten merkitystä ei voi kylliksi korostaa. Tämä näyttely on todellakin tehty alusta loppuun yhdessä ja yhteistyöllä eri ihmisten osaamisen täydentäessä toisiaan. On ollut etuoikeutettua päästä seuraamaan läheltä näin monen lahjakkaan ihmisen työskentelyä. Toivon, että tämä taidokas osaaminen, lämmin välittäminen aiheesta sekä vilpitön innostus tärkeästä työstä välittyy teille kaikille myös lopputuloksesta.

-Annukka

Maaliskuun museokuulumiset

Aika on suorastaan lentänyt viimeisten kuukausien aikana! Työpäivät hujahtavat ohi ja tuntuvat loppuvan järjestään kesken. Aloitimme raivaustyöt jo loppuvuodesta, mutta vauhtiin päästiin kunnolla vasta alkuvuodesta. Loppiaisen jälkeen saliin alettiin pystyttää väliseiniä, jotka valmistuivat helmikuun puolivälissä.

Rakennusliikkeen ahkeroidessa niiden parissa me purimme vanhaa lajistopuolen näyttelyä, kävimme läpi tuhansia näytteitä ja tavaroita sekä siivosimme kokoelmatilojamme. Mitä kaikkea me matkalla löysimmekään! Töitä on siis teettänyt osaltaan sekin, minne sijoitamme kaikki ne näytteet ja esineet, jotka eivät oikeastaan kuulu enää meidän tallennusalueeseemme. Olemmekin metsästäneet esineille uusia koteja niin muista museoista kuin lähialueen yleisölle avoimista muista kokoelmista.

Tähän asti isoimmat ponnistukset ovatkin liittyneet näihin uuden näyttelymme vanhoihin osiin. Iäkkäät puuvitriinit ovat saaneet perusteellisen pesun samalla kun niiden sisältöä on pohdittu. Näytteitä on poistettu ja vaihdettu, nimilappuja uusittu ja koko näyttelyn järjestystä harkittu. Samalla näyttelyyn päätyneet esineet on käyty huolellisesti läpi ja puhdistettu kauttaaltaan. Ennen tupaten täyteen tuupatut vitriinit ovatkin keventyneet kovasti, kuten esimerkiksi alla oleva kuvapari todistaa.

Olemme saaneet asiantuntija-apua esimerkiksi Lounais-Hämeen lintuharrastajat ry:n aktiiveilta, jotka ottivat harteilleen koko lintuosastomme läpikäynnin. He puhdistivat näytteitä, asettivat ne taksonomiseen järjestykseen ja tarjosivat osaamistaan ja kokemustaan asiatiedon puolella kun me taas koetimme pohtia miten näyttely koottaisiin pedagogisesti järkevimmin.

dav
Lintunäytteiden läpikäynti vei muutaman viikon.
img_20170208_144950_797
Lintujen silmät saivat samalla huollon ja komeasti ne kirkastuivatkin!

Seuraavana askeleenamme on siirtyä rakentamaan kokonaan uuteen sisältöön liittyviä elementtejä sekä sisältöjä. Sisällöntuotanto on pääosin tehtynä ja valmiina, mutta käytännön töitä riittää vielä rutkasti. Uusi ”Suojassa”-näyttelymme näyttäisi tällä hetkellä valmistuvan aikataulunmukaisesti ja askel askeleelta edeten.

Viime lauantaina museolla vietettiin toista kertaa Eläinpäivä-tapahtumaa. Sitä varten meidän täytyi saada kaikki levällään olevat tavarat kokoon, näytteet vitriineihin ja jonkinlainen järjestys saliin. Tapahtuma sujui yhdistysten ja yksityishenkilöiden kanssa tehdyn yhteistyön summana kuin unelma. Kävijälaskurikin näytti tapahtuman lopuksi eläintenystäviä kertyneen paikalle hieman yli tuhat. Ensi vuonna uudelleen!

Museosalissa vallitsee jälleen rauha ja hiljaisuus vilkkaan viikonlopun jälkeen, mutta työt näyttelynrakentamisen parissa jatkuvat edelleen. Toivottavasti pääsemme pian jakamaan kuvia tulevan näyttelymme kokonaan uusista osista!

-Annukka

 

 

Eläinpäivä 4.3.2017

Eläinpäivä tulee toista kertaa museolle maaliskuun ensimmäisenä lauantaina 4.3. Viime vuodesta totuttuun tapaan museo on avoinna 10-14 välisen ajan ja tarjoilee laajan kattauksen erilaisia eläinten hyvinvointiin, hoitoon ja aktivointiin liittyvää ohjelmaa. Koko perheen tapahtumaan on vapaa pääsy.

15967330_10154925615474634_1594754753_o
Kuva: Maija Karala

Paikalle on tulossa eläviä eläimiä, joiden hoitajat esittelevät niin lajia kuin sen asianmukaista hoitoa. Tänä vuonna paikalle on saapumassa lintuja, kääpiösiilejä, koiria, kissoja, matelijoita ja kaneja. Lisäksi paikalla on useamman eläimiin ja niiden suojeluun liittyvän yhdistyksen infopöydät, joiden luota löytyy lisäksi erilaisia lapsille suunnattuja toimintapisteitä.

16106328_10154925614879634_869229835_o
Kuva: Maija Karala

Tiedetoimittaja ja biologi Maija Karala pitää tapahtumassa kaksi yleisöluentoa. Karala vetää yhteen nykyisen tutkimustiedon eläinten älykkyydestä ja tunteista. Toisessa luennossaan hän käsittelee eläinten koulutusta: mitä eläimistä täytyy tietää ennen koulutuspuuhiin käymistä, millaiset menetelmät ovat koulutuksessa tehokkaimpia ja miten eläimen laji vaikuttaa koulutukseen.

16106638_10154925615854634_2064161100_o
Kuva: Maija Karala

Muussa ohjelmassa on tiedossa ainakin koiralajiesittelyitä. Lisäksi tänäkin vuonna alueella voi tehdä erilaisia ostoksia sekä osallistua arpajaisiin. Ohjelma tarkentuu jatkuvasti. Parhaiten kärryillä uusimmista käänteistä ja aikatauluista pysyy seuraamalla tapahtuman FB-sivuja, joille päivitetään aina tuoreimmat uutiset.

Lämpimästi tervetuloa!

-Annukka

PS. Vaikka museon käytävillä eläimet päivän aikana tassutelevatkin, huomaathan että kaikki oman lemmikin kanssa paikalle saapuneet kävijät joudumme valitettavasti käännyttämään ovelta takaisin kaikkien osapuolten turvallisuuden takia.

Muutoksessa

Museo sulki ovensa työteliään syksyn jälkeen 21.12. Jo tuolloin olivat vitriinit alkaneet liikuskella salissa etsiytyen pois tulevan remontin tieltä. Pian joululoman päättymisen jälkeen alkoivat suuremmatkin muutokset salin muuntautuessa

dav
Joulukuussa vitriinit siirrettiin salin laidoille

rakennustyömaaksi. Viimeiset viikot onkin kuunneltu hiomakoneen ääntä, väistelty rakennustarvikepinoja ja yllätytty päivittäin siitä, miten sali on kokenut muodonmuutoksen toinen toisensa jälkeen.

Tätä kirjoittaessani seiniä loppumaalataan ja ovenpieliä viimeistellään. Vasta sen jälkeen me pääsemme tekemään omaa osuuttamme eli rakentamaan varsinaista näyttelyä. Odotellessa olemme purkaneet nykyistä perusnäyttelyä. Käsiemme kautta on kulkenut lukemattomia näytteitä, joiden uudesta sijoituksesta on päätetty. Lisäksi näyttelykalusteita on siirretty paikasta toiseen ja tarpeettomia kalusteita on lahjoitettu eteenpäin.

Vanha lajistopuolikin on saanut oman osansa tästä mullistuksesta. Vanhoja näytteitä on läpikäyty, kaksoiskappaleita viety kokoelmatiloihin ja kaikkein huonokuntoisimpia näytteitä poistettu. Ylimääräisiä täytettyjä eläimiä on lisäksi siirretty Helsingin luonnontieteelliseen keskusmuseoon, Luomukseen. Olemme tarkistaneet näytteiden nimistöä ja vaihdamme kaikki nimilaput uusiin. Vanhat vitriinit käydään läpi puhdistaen ne ja pesten lasit.

dav
Konservaattori Netta Lempiäinen kokoamassa näytekuormaa Helsinkiin vietäväksi

Työtä riittää tehtäväksi vielä paljon. Korvaamattomana apuna ovat olleet yhdistyksen vapaaehtoiset, joiden uutterat ponnistukset ovat vieneet työtä jatkuvasti eteenpäin. Lintupuolen uuteen järjestelyyn saamme lisäksi vetoapua Lounais-Hämeen lintuharrastajat ry:n vapaaehtoisista. Ilman näitä resursseja työmme olisi koko lailla takkuisampaa ja hitaampaa. Suurkiitokset siis kaikille työtä avustaneille!

dav
Näytteiden kokoamista ja läpikäyntiä. Mistä tämä näyte on peräisin, ovatko siinä asianmukaiset löytötiedot, kuuluuko se tallennusvastuullemme?

On mielenkiintoista ja kiehtovaa nähdä, miten paperille hahmotellut tekniset piirustukset ja suunnitelmakuvat muotoutuvat hiljakseen todellisuudeksi. Mutkilta matkassa ei ole vältytty, ja muutoksiakin olemme joutuneet tekemään. Jahka väliseinät saadaan valmiiksi, pääsemme etenemään seuraavaan vaiheeseen. On jännittävä nähdä, millaiset yllätykset ja käänteet meitä siellä odottavat.

-Annukka

Työssäoppijan kuulumisia

Hei vaan kaikille!

Ruudun toisella puolella kirjoittelee tällä kertaa Milla. Olen Ammattiopisto Tavastian matkailualan 3. vuoden opiskelija ja Forssan luonnonhistoriallisella museolla työssäoppimisjaksolla. Suoritan opastuspalveluita, mutta monenlaista muutakin olen toki tehnyt. Tässä postauksessa vähän raotan sitä, minkälaisia asioita olen täällä ollut tekemässä ja mitä museolla on tapahtunut.

Aloitin maanantaina 21.11. Tutustuin museon tiloihin ja käytäntöihin. Ensimmäisinä päivinä tuli koululaisryhmiä, joten pääsin heti esittelemään museota ja sen esineistöä. Opastuksia tulen jatkossakin täällä tekemään.
Museo on ollut ennestään tuttu pienestä pitäen kun olen opastuksissa käynyt, tosin vähän oli vielä sormi suussa erityisesti jakson alussa. Lapsille kun piti neuvoa, mistä löytyy mitäkin. Olin kuitenkin tyytyväinen, kun pääsin itsekin vastailemaan lasten kysymyksiin ja kommentteihin, siinä itsekin oppi samalla tiloista niitä kierrellessä.

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna 26.-27.11.2016 oli Kehräämön joulutori, josta erillisen postauksen jo kirjoitinkin. Tuona viikonloppuna museokin oli poikkeuksellisin aukioloajoin avoinna, ja väkeä riitti ihan mukavasti. Ennen joulutapahtumaa kävimme kaupassa hakemassa viikonlopuksi tänne museolle tykötarpeita, kuten glögiä ja pipareita. Lapsille oli askartelua luvassa, joten askartelimme valmiiksi muutaman mallikappaleen ja huolehdimme tarvikkeista.

Viikonloppuna osa ajasta meni ihan vain ollessa asiakkaiden käytettävissä ja jutellessa heidän kanssaan, mutta huolehdin myös tarjoilupöydästä. Välillä kävin tekemässä lisää glögiä ja hakemassa pipareita ja suklaata. Joitakin kysymyksiäkin asiakkailta tuli, joihin sitten parhaani mukaan vastailin.

Toisella viikolla oli valokuvaukseen liittyviä puuhia. Vaihtuvien näyttelyiden tilaan tuli perjantaina 2.12.  Markku Könkkölän ”Pohjolan orkideat” – valokuvanäyttely.
Ripustimme sitä ennen noita kyseisiä tauluja seinille, ja pakko sanoa, että erittäin onnistuneita kuvia.

Myös Martti Jämsä työtoverineen tuli käymään. Haimme varastosta linnunmunia, joita he sitten kuvailivat useita tunteja. Muutaman kuvan näin sivusilmällä, ammattilaisen jälkeä.

Annukan kanssa kirjasimme kaikki varaston linnunmunat tietokoneelle. Ensin kirjattiin latinankelinen nimi, jonka jälkeen suomenkielinen nimi, lukumäärä ja laatikko josta otettiin. Osasta puuttui tietoja esimerkiksi nimistön osalta, joten hain niitä sitten myöhemmin Googlella.

Olen tehnyt myös töitä liittyen museon tulevaan uuteen näyttelyyn, jonka teemana on erityisesti luonnonsuojelu. Olen koonnut tietoja Suomessa uhanalaisista eläimistä ja kasveista, sekä hakenut tietoja ja kirjannut ylös tiivistetyt tiedot merkittävistä suomalaisista luonnonsuojelijoista. Yksi päivä kului kotona tehdessä edellämainittuja etätyönä.
Sain luettavaksi tuon näyttelyn käsikirjoituksen ja oikein hyvältä tuntuivat suunnitelmat. Uskon, että näyttelystä tulee visuaalisestikin näyttävä. Pidimme myös täällä museolla tapaamisen erään tutkijan kanssa, ja hänkin tuntui olevan tyytyväinen suunnitelmiin.

Koska museo uudistuu, kävimme Annukan kanssa läpi vähän esineistöä. Osa menee tutkimus- tai opetuskokoelmiin säästöön, osan siirsimme poistoihin, sillä kaikkea ei millään voi eikä tarvitse säästää.

Välillä olen vastannut puhelinsoittoihin, vaikkakin toisinaan on tarvinnut kysellä muilta lisätietoa kysymyksiin. Aina kuitenkin on saatu asiat hoidettua.

Huolehdin myös tämän museon blogin kirjoittamisesta, kirjoittaminen yleensäkin on minulle luontaista ja mielekästä tekemistä. Museollahan on myös Facebook-sivut, tulen myös niitä päivittelemään.

Olen viihtynyt museolla, ja minut on otettu hyvin vastaan. Olen kokenut kuuluvani yhteisöön mukaan, eikä minua ole sivuutettu mitenkään vaikka olenkin työssäoppija, enkä varsinainen työntekijä. Luulen, että loppujaksokin sujuu antoisasti.
Hyvää joulun odotusta kaikille!

 

-Milla, työssäoppija-