Kesäistä kiiruhtamista

Museolla on ollut vauhdikas viikko. Tiistaina saapuessani paikalle lähes samalla ovenavauksella saapuivat toimittaja Erkki Kuronen tekemään juttua Forssan lehteen alkutaipaleestani museolla sekä uusi kesätyöläisemme Martta. Saatuamme kaikki juoksevat asiat hoidettua alta pois, pistimmekin oitis Martan kanssa tuulemaan.

Vitriinit ovat siistiytyneet yksitellen
Vitriinien siivousurakka jatkuu edelleen

Olemme käyneet viikon aikana läpi etenkin vitriineitä. Likaisimpia on pesty niin ulkoa kuin sisältä, tavaroita on järjestelty ja kuluneita lappuja vaihdettu uusiin. Olemme pyrkineet tuomaan uusien lappujen myötä myös yhtenäisemmän tyyliin museolta löytyviin opasteisiin. Myös opasteiden sisältöjä ja sijoittelua on mietitty ahkerasti viikon aikana. Tomeran ja fiksun apulaisen kanssa hommat ovat sujuneet ripeästi ja täsmällisesti.

IMG_20150722_161058
Sarvikuonokkaat uudella alustallaan

Tarkastelun alle ovat päätyneet myös kotisivujen sisällöt sekä etenkin koululaistehtävät. Toivon mukaan jo ensi viikolla ennättäisimme tarkemmin niiden kimppuun. Kannattaakin siis pitää silmät auki, museolla tapahtuu nyt pieniä asioita lähes päivittäin!

Keräämme myös  tämän ja ensi kuun ajan kävijöiden kokemuksia museokäynneistään. Tarkoituksena on käyttää näitä vastauksia pohjana museon tulevassa kehittämistyössä. Jos siis olet käynyt museolla aiemmin, voit ottaa osaa vastaamalla sähköisellä lomakkeellamme täällä. Toinen vaihtoehto on tietysti pistäytyä museolla katsastamassa meidän aikaansaanoksiamme ja vastata samalla perinteiseen paperikyselyyn. Jokainen vastaus on meille tärkeä!

-Annukka

Mainokset

Somerolla retkeilemässä

Eilen Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti maastoretken Somerolle. Museomestarimme tarjoutui huolehtimaan museosta työpäivän ajan, joten minä pääsin hyppäämään mukaan matkalle tutustumaan paikallisiin luontokohteisiin. Suuntasimmekin aamulla kimppakyydillä Somerolle ja tutustuimme lyhyesti Hovilan kartanon pihapiiriin.

somero1
Somerniemen vanhan metsän kuusikkoa

Ensimmäisenä maastokohteena listallamme oli Somerniemen vanha metsä. Kyseessä on 16 hehtaarin luonnonsuojelualue, joka kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja nykyisin myös Natura-verkostoon. Polku vei meidät varttuneen kuusikon halki rantaan, joka oli lehtomaista kangasta. Alueella on useita lähteitä, vaikka niitä ei meidän reittimme varrelle osunutkaan. Vanhoja puita ja etenkin haapoja ihallessa ei ollut vaikea uskoa, että alueelta on tehty myös  liito-oravahavaintoja. Polkuja kulki maastossa paikoitellen, mutta myös metsä oli kohtalaisen helppokulkuista.

somero3
Iso-Valkeen rannallalta avautuvat kauniit maisemat

Seuraavana suuntasimme Iso-Valkeen järvelle. Meitä tervehti heti rannalle saapuessamme utelias kuikka. Itse järvi osoittautui upean kirkasvetiseksi vesistöksi ja ilmeisesti paikka onkin myös sukeltajien suosiossa.  Järven rannoilta löytyy soistuneita kaistaleita ja lehtomaisia paikkoja, joten nähtävää riittää. Iso-Valkeen alue kuuluukin laajempaan Hyyppärän harjualueeseen, joka kuuluu Natura 2000 -kohteisiin.

somero4
Nuotiopaikalla on myös laavu

Matkalla meitä vastaan tuli makkaranpaistossa ollut lapsiperhe. Alueen leveät ja helppokulkuiset polut olivatkin oivalliset myös perheen pienempien tallattaviksi. Itse pistin merkille myös järven kiertävien geokätköjen sarjan. Ne ja kaunis järvi houkuttavatkin uusintavierailulle paremmalla ajalla. Järven rannoilta löytyykin niin nuotipaikkoja kuin laavujakin, joten mahdollisuudet monenlaiseen retkeilyyn ovat olemassa.

somero5
Kalattomannotkon suppajärvi on erikoinen kohde

Seuraavana siirryimme pienen matkan päähän Kalattomannotkoon. Se on perustettu luonnonsuojelualueeksi maanomistajien hakemuksesta jo vuonna 2002. Lampi sisältyy samaan Hyyppärän harjuelueen Natura-alueeseen kuin Iso-Valkeekin. Käytännössä alueeseen kuuluu suppalampi ja sen lähialueet. Lammen rinteet ovat hyvin jyrkät, eikä huonojalkaisen kannatakaan ottaa tätä kohdetta kiikariinsa. Itse lampi on jylhän näköinen supan pohjalla, joskin alhaalla oleva vedenpinta tekee maisemasta hieman surkean.

Viimeisenä vierailimme pikaisesti Yrttikorvessa. Se on noin 0,7 hehtaarin kokoinen alue, joka kuuluu isompaan Kaskistonkorpeen. Kaskistonkorpi puolestaan kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja sekä Hyyppärän harjuelueen Natura-alueeseen. Yrttikorpi itsessään on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi.

somero2
Maariankämmekät kukkivat Yrttikorvessa

Kuljimme alueelle kangasmetsän läpi polkua pitkin. Ensimmäisenä silmään pisti metsäkasvillisuuden seasta väinönputken korkealle kurottuva kukinto. Korvessa sijaitseekin Etelä-Suomessa harvinaisen väinönputken esiintymä. Myös maariankämmekät kukkivat alueella kauniina. Maasto itse kasvustojen luona oli hyvin vaikeakulkuista ja upottavaa, joten tyydyimme ihailemaan kasveja vähän kauempaa.

Päivä oli mukava sukellus somerolaisiin luontokohteisiin, vaikka moni paikka jäikin vielä kokematta. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsen monille luontoretkille niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Vinkatkaa siis ihmeessä, jos tiedätte upeita luontokohteita täältä alueelta!

-Annukka

Matkalla

Avasin museon alaoven ensimmäistä kertaa toukokuussa. Kaatosade pieksi maata ympärilläni, ja säntäilin puhelin korvallani pitkin Kehräämöalueen taloja hakien yhtä aikaa niin sateensuojaa kuin määränpäätä matkalleni. Ilma oli kolea ja täynnä viipyilevän kevään tuntua. Oikea ovi löytyi lopulta, ja astuin sisälle museoon.

Seuraava matka museolle oli lempeämpi. Aurinko paistoi kiihkeänä, ja kesä tarjoili meille parastaan. Ilmassa tuoksuivat kukat, joki lauloi hiljaista lauluaan. Käsipuolessani oli tempoileva parivuotias ja vierellä sisareni. Museon ovi löytyi nyt helposti, etsimättä.

luonnonhistoriallinen museo tiiliseinäMuutamaa viikkoa myöhemmin olin taas alaovella, mutta tunnelma oli jälleen uusi. Ilmassa oli kuplivaa odotusta ja intomieltä. Tällä kertaa astuin sisälle aloittaakseni työni museonhoitajana. Vaaleat portaat johdattelivat minut yläkertaan. Salissa minua tervehtivät museon tuoksu, lasin taakse lukitut näytteet sekä vitriinirivistöt.

Luonnonhistoriallisen museon matka on alkanut paljon ennen omaa taivaltani sen käytävillä. Vuonna 1956 Suomen ensimmäinen paikallinen luonnonsuojeluyhdistys irtaantui itsenäiseksi toimijaksi muodostaen Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:n. Yhdistyksen perustajana toimi Torild Brander, joka hoiti myös puheenjohtajan virkaa yhdistyksessä aina kuolemaansa asti. Yhdistys teki heti alkutaipaleeltaan lähtien paljon tutkimustyötä Lounais-Hämeen alueella. Tämän perusteellisen työn tuloksena kertyi myös kunnianhimoinen määrä museoaineistoa. Lopulta tätä materiaalia esittelevän yleisömuseon avaaminen tuntui johdonmukaiselta seuraavalta askeleelta ja varsinainen museo näkikin päivänvalon vuonna 1968.

Forssan Luonnonhistoriallinen Museo on seikkaillut vuosien varrella tilasta toiseen kotiutuen lopulta Kehräämöalueelle vuonna 1988. Tiloihin kuuluu varsinaisen museosalin lisäksi esimerkiksi erilaisia varastotiloja, luentosali sekä henkilökunnan toimistoja. Nykyisellään museolla on nähtävillä noin 6000 näyttelyesinettä, joista noin tuhat on täytettyjä eläimiä. Museo esittelee niin nisäkkäitä, lintuja, kaloja kuin hyönteisiäkin. Kantavana teemana läpi museon on luonnonsuojelu eri muodoissaan.

Läppäri, kuppi teetä ja museo. Tästä se lähtee.
Läppäri, kuppi teetä ja museo. Tästä se lähtee.

Museo on jatkuvassa liikkeessä ja matkalla kohti tulevaa. Minusta tule hetkeksi osa tuota matkaa, jonka tahdon jakaa myös teidän kanssanne. Blogi toimii tässä oivallisena työkaluna, liittäähän se museon uudella tavalla osaksi nykypäivän viestintää sekä tarjoaa kanavan jakaa arkeamme. Tahdon kertoa, mitä museolla kulloinkin tapahtuu, millaista työtä me teemme ja millaisia hetkiä päiviimme osuu. Lämpimästi tervetuloa mukaan matkalle!

-Annukka